Luonnossa
Mielenrauhaa, luonnossa!
Luonnossa, sivusto luonnossaliikkujalle ja luontoharrastajalle!
 
 
 
 
 Suomalainen koivikko.
 

Sanottua

Sanottua -sivulle kootaan sanontoja, jotka liittyvät luontoon ja luonnossa olemiseen ja liikkumiseen. Osa näistä ovat hyvinkin vanhoja, kansan suussa kulkeneita lausahduksia, sananparsia ja -laskuja sekä runoja, osan sanonnoista ollessa uudempia, ei ehkä vielä laajalti kuultuja.
Kaikkinensa, sanontoja kerätään sivulle, olivatpa ne vanhoja tai tuoreita, edellytys on, että ne liittyvät luontoon.
Toisaalta, tähän pätee sama maininta, kuin koko tämän sivuston osalle, kaikkia ei voi laittaa esille. Sanaparsia lienee yli kaksi miljoonaa² tallennettuina ja niistä useampi tuhat on varmasti luontoon jollain tapaa liittyviä.
Sanontojen oheen, mikäli mahdollista, pyritään liittämään myös sanotun tarkoitus tai mistä se johtuu.
Huomioi, että mitä tuli sanottua, pohjaa suusanalliseen perinnetietoon, jonka ajallinen määritys on hyvin vaikeata. Varsinaisen sananlaskujen, runonlaulannan ja runojen kirjallisia muotoja löytyy aikaisintaan ehkä 1000-1200 -luvuilta. Vanhimmat tunnetut kalevalaiseen runoihin liittyvät kirjalliset taltioinnit ovat vasta noin 1500 -luvulta.
Merkittävä parannus kansanrunouden tallentamisessa tapahtui 1700-1800 -luvuilla, jolloin keruuta suoritettiin usean ihmisen voimin, merkittävinä kerääjinä muun muassa Christfried Ganander ja Elias Lönnrot.
Keruun tuloksina syntyivät sellaiset teokset kuin, Suomen Kansan Vanhat Runot ja Kalevala. 
 
 
Kevät keikkuen tulevi - suvi suuta vääristellen.
Sanonnalle on kaksikin selitystä, kumpi lienee oikea.

1. Keväällä sään vaihtelu on suurta, vuoroin lämmin, vuoroin kylmä. Kevät on myös pariutumisen aikaa luonnossa, kuin myös neitojen keimailu ja kirmailu, pitäessään hauskaa. Lähde; Kalevalaisessa runoudessa?
2. Kevät oli aikanaan ihmisille vaikea vuodenaika, ruokavarastot olivat tyhjentyneet talven jäljiltä. Nälkä oli, että näköä haittasi. Seurasi heikkouden tunne ja hoippuvaa kävelyä.
Keväällä luonto herää eloon ja antaa uuden mahdollisuuden ravinnon keräämiselle.
Saattaa juontua mahdollisesti 1600 -luvun lopulta, jolloin koettiin yksi suurista nälänhädistä.
Silloin lähes kolmannes väestöstä menetti henkensä ravinnon puutteeseen.
 
Hellettä! sano jänis pakkasella.
sananparsi Kiihtelysvaarasta ¹.

Hallavuosi - hillavuosi
Kylmän alkukesän toivottiin merkitsevän lämpimämpää loppukesää, tulevaisuudenuskoa ja luottamusta elannon saamiseen, sutkaus Ylivieskasta ².

 
 
Myös ihmisien etunimiin liittyy paljon luontoon kohdistuvia sanontoja.
Ennenaikaan vuosiluvuilla ei ollut paljon merkitystä, vaan ajankulkua seurattiin vuodenaikakierron mukaan, johon liittyi oleellisesti nimipäivät.
Nimipäivät taas juontuivat hyvin pitkälle eri pyhimyksistä, joiden päivät tuli tietää. Nämä päivät taas merkitsivät tiettyä tapahtumaa vuodenajassa.
 
Heikkinä talven selkä taittuu
Perinteen mukaan talvi oli Heikin päivänä puolivälissä. Heikkinä talvi kääntyy kevään puolelle ja samaan aikaan karhu kääntää kylkeään.
 
Jaakko heittää kylmän kiven veteen
 
Matti varvun voeteloo
Matinpäivästä ei metsä enää huurru, sananparsi Lapinlahdelta ¹.
 
Tulipa aivan Eljaan pouta
Taivaalla ei ole pilviä, sananparsi Nivalasta ².
 
 
Lähde:
 
Kirjallisuus
 
¹ Suomen kansan sananparsikirja, toim. R. E. Nirvi, L. Hakulinen, Sanakirjasäätiö ja WSOY 1948, näköispainos vuoden 1953 toisesta painoksesta, neljäs painos 1995, ISBN 951-0-18127-7, sivut 440, 455.
 
 
Verkkopalvelu
 
² KirjastoVirma, pohjoispohjaisen kulttuurin sivusto, sisältö kunnittain, sananparsia, luettu 16.12.2012.
 

Sivua päivitetty 18.12.2012
 
 
 
 
Vesi - elämän elinehto!
 

 
Sivustojamme
muualla verkossa:
 
 Luontomme  
 
 

 
 Sivusto julkaistu 01.11.2012.
 
Sivustoa päivitetään vaihtelevalla aikataululla.
Viimeisin sivuston päivitys.
30.12.2012
 
Luonnossa.fi -sivuston sivuja ladattu


 kertaa.

© KuvaPekka